Pyylevä moro!
Tein kuulkaas ihan parasta kaakkua! Melkeinpä täytyy sanoa, että edellistäkin merkintää parempaa. Molemmissa on paljon kaikkia herkkutekijöitä, kuten kauravispiä ja maustamatonta jukurttia. Tässä seuraavaksi esittelemässäni kaakussa on kuitenkin myös tuorejuustoa ja mansikkaa, omnomnomnom!
JUUSTOKAKKU
(resepti on muistinvarainen mukaelma, jossa on suuntaviivoja ainakin Chocohili-blogin ja Yllin kyllin -kirjan ohjeista)
Pohja
1/2 pakettia Digestive-keksejä
n. 80 g keijua (no en mitannut, tämä on silmämääräinen arvio 600 g keijupurkkiin tekemäni loven perusteella)
Täyte
1 prk vegaanista tuorejuustoa (en tunne muita merkkejä kuin Tofutin, suosittelen lämpimästi huolimatta purkin kyljessä olevista, Google-kääntäjällä tehdyistä "suomenkielisistä" tuoteselosteista!)
2 dl maustamatonta jukurttia valutettuna (Alpron uusi maustamaton oli täydellistä!)
1 prk kauravispiä (tai soijavispiä, itse tykkään kuitenkin enemmän kauraversiosta)
1 rkl sitruunamehua
1,5 dl tomusokeria
3 rkl perunajauhoja
2 tl vaniljasokeria
Kiille
3 dl mansikkasosetta (itse heitin myös muutaman vadelman joukkoon)
1 tl Vegesetiä
Valmista pohja murustamalla digestivet ja sitten sotkemalla keiju murusiin. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Pistä uuni lämpeämään 175 asteeseen.
Valmista täyte. Vaahdota kauravispi sähkövatkaimella. Lisää joukkoon tuorejuusto (kannattaa notkistaa sitä ensin vähän, aika tönkköä tavaraa!), sitruunamehu ja valutettu jukurtti. [Toim. huom! Jos et ole Pyylevän kaltainen laiskimus, korvaa pullotettu sitruunamehu yhden sitruunan raastetulla kuorella ja puolikkaan sitruunan mehulla.] Sekoita hyvin, pyylevämäisesti tietenkin vispilällä. Sihtaa joukkoon tomusokeri, perunajauhot ja vaniljasokeri. Sekoita taas hyvin.
Kippaa täyte vuokaan keksipohjan päälle. Tasoita esimerkiksi taikinanuolijalla.
Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 20 minuuttia, laske sitten uunin lämpötila 150 asteeseen ja paista vielä toiset 20 minuuttia. Meikä-Pyylevä paistoi vähän pidempäänkin jopa, kun tuota täytettä oli niin hillitön kasa.
Anna kaakun jäähtyä hyvin ja kokonaan ennen päällimmäisen kiillekerroksen lisäämistä. Käytännössä vähintään muutama tunti huoneenlämmössä ja vielä mieluusti vähintään tunnin verran jääkaapissa.
Valmista sitten kiille. Meikä-Pyylevä kaivoi pakastimesta mansikoita ja jokusen vadelman, kaatoi joukkoon viinimarjamehua ja surautti sauvasekoittimella sileäksi ja heitti joukkoon ripauksen sokeria. Ripottele teelusikallinen Vegesetiä soseen joukkoon ja kiehauta sose koko ajan sekoittaen. Anna soseen jäähtyä vähintäänkin reilut puoli tuntia, jotta se alkaa vähän tiivistyä. Kippaa jäähtynyt sose jäähtyneen kaakun päälle mahdollisimman tasaisesti, viskaa kaakku jääkaappiin ja anna sen tokeentua mieluiten yön yli.
Ainakin meikän kaakusta tuli sopivan kirpeä ja raikas. Saattaapi olla että jonkun muun makuun kaipaisi enemmän makeutta, mutta minusta juustokakun kuuluukin olla vähän kirpsakka. Koemaistajina käytin irvileukaisia työkavereitani, jotka lupasivat keksiä joka kaakusta jotain huomautettavaa, jotta voisin treenata ja tuoda aina uuden kaakun kahvipöytään.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Ihan paras kaakku
Pyylevä täällä terve!
Olen elossa ja voin pyylevästi, mutta en ole ehtinyt bloggaamaan kaikilta työkiireiltäni. Työnarkomaanille kokopäivätyö on aika vaarallinen konsepti.
Olen kuitenkin kokkaillut ja leivoskellut sitä sun tätä, mutta luomukseni eivät ole juurikaan kohdanneet kameraa tai ainakaan kameraa päivänvalossa. Eilen tein poikkeuksellisesti lämmintä ruokaa: perunamuusia, josta tuli liisteriä (muistui taas mieleen miksi olen korvannut perunamuusin kukkakaalimuusilla aikaa sitten) ja semihyviä pihvejä ja keitin kaveriksi parsakaalia. Lämmin ruoka on aina yhtä jännä kokemus. Kuvamuotoista todistusaineistoa en tarjoile. Liisterimuusi ei ollut järin esteettinen näky.
Tänään heittäydyin kakkulinjalle. Eräs Kirjakahvila-ajoilta tuttu supersuosikkini sattui silmään Yllin kyllin -kirjasta. Olen haaveillut monesti tästä nimenomaisesta herkusta tietämättä tarkalleen, mitä se sisältää. Onnellinen kohtaaminen Yllin kyllin -kirjan sivulla 118 paransi ennestäänkin mainiota sunnuntaipäivääni suuresti. Kirja on muuten huippu! Omistan tasan kaksi opusta ruoanlaitosta ja Yllin kyllin on se, jota käytän kun osallistun seuraavaan Ravintolapäivään. Ai miksi? No koska kirjassa on ohjeista versiot myös 20:lle ja 100:lle! Siistiä!
Takaisin kakkulinjalle. Sunnuntain tai oikeastaan minkä tahansa päivän ehdoton pelastaja tulee tässä!
PERSIKKAPIIRAS
also known as se kakku, jonka ansiosta Pyylevä alkoi sietää kookosta
Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
125 g margariinia
0,5 dl maustamatonta jukurttia
Täyte:
0,75 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
2 dl maustamatonta jukurttia
2 dl vispiä
1 dl kookoshiutaleita
1 prk säilykepersikoita
Huomatkaa kiihkeä suhtautumiseni pelkkään kuvaan.
Valmista pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi joukkoon margariini. Lisää lopuksi jukurtti.
Voitele piirakkavuoka ja painele taikina jauhotetuin käsin vuokaan. Laita vuoka kylmään vähintään puoleksi tunniksi. Paista pohjaa 200-asteisen uunin keskitasolla 10-15 minuuttia. Jäähdytä.
Vaahdota vispikerma. Sekoita kaikki täytteen ainekset persikoita lukuun ottamatta kerman joukkoon. Lisää täyteseos hyvin jäähtyneen piirakkapohjan päälle ja koristele valutetuilla persikoilla.
Taustalla salainen kissa-agentti!
Lienee sanomattakin selvää, etten noudattanut ohjetta orjallisesti. Lopputulos kelpaa kuitenkin meikä-Pyylevälle paremmin kuin hyvin!
Olen elossa ja voin pyylevästi, mutta en ole ehtinyt bloggaamaan kaikilta työkiireiltäni. Työnarkomaanille kokopäivätyö on aika vaarallinen konsepti.
Olen kuitenkin kokkaillut ja leivoskellut sitä sun tätä, mutta luomukseni eivät ole juurikaan kohdanneet kameraa tai ainakaan kameraa päivänvalossa. Eilen tein poikkeuksellisesti lämmintä ruokaa: perunamuusia, josta tuli liisteriä (muistui taas mieleen miksi olen korvannut perunamuusin kukkakaalimuusilla aikaa sitten) ja semihyviä pihvejä ja keitin kaveriksi parsakaalia. Lämmin ruoka on aina yhtä jännä kokemus. Kuvamuotoista todistusaineistoa en tarjoile. Liisterimuusi ei ollut järin esteettinen näky.
Tänään heittäydyin kakkulinjalle. Eräs Kirjakahvila-ajoilta tuttu supersuosikkini sattui silmään Yllin kyllin -kirjasta. Olen haaveillut monesti tästä nimenomaisesta herkusta tietämättä tarkalleen, mitä se sisältää. Onnellinen kohtaaminen Yllin kyllin -kirjan sivulla 118 paransi ennestäänkin mainiota sunnuntaipäivääni suuresti. Kirja on muuten huippu! Omistan tasan kaksi opusta ruoanlaitosta ja Yllin kyllin on se, jota käytän kun osallistun seuraavaan Ravintolapäivään. Ai miksi? No koska kirjassa on ohjeista versiot myös 20:lle ja 100:lle! Siistiä!
Takaisin kakkulinjalle. Sunnuntain tai oikeastaan minkä tahansa päivän ehdoton pelastaja tulee tässä!
PERSIKKAPIIRAS
also known as se kakku, jonka ansiosta Pyylevä alkoi sietää kookosta
Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
125 g margariinia
0,5 dl maustamatonta jukurttia
Täyte:
0,75 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
2 dl maustamatonta jukurttia
2 dl vispiä
1 dl kookoshiutaleita
1 prk säilykepersikoita
Huomatkaa kiihkeä suhtautumiseni pelkkään kuvaan.
Valmista pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi joukkoon margariini. Lisää lopuksi jukurtti.
Voitele piirakkavuoka ja painele taikina jauhotetuin käsin vuokaan. Laita vuoka kylmään vähintään puoleksi tunniksi. Paista pohjaa 200-asteisen uunin keskitasolla 10-15 minuuttia. Jäähdytä.
Vaahdota vispikerma. Sekoita kaikki täytteen ainekset persikoita lukuun ottamatta kerman joukkoon. Lisää täyteseos hyvin jäähtyneen piirakkapohjan päälle ja koristele valutetuilla persikoilla.
Taustalla salainen kissa-agentti!
Lienee sanomattakin selvää, etten noudattanut ohjetta orjallisesti. Lopputulos kelpaa kuitenkin meikä-Pyylevälle paremmin kuin hyvin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)