En tykkää pannukakusta. Lakto-ovo-vuosinani paistettu kananmuna alkoi jossain vaiheessa aiheuttaa ylitsepääsemättömiä ällötysoloja. Sitten homma karkasi ihan täysin käsistä ja kuvittelin haistavani paistetun kananmunan katkun kaikissa mahdollisissa leipomuksissakin. Lätyt tuli tehtyä siis ilman kananmunaa aika pitkään ennen vegaanista ruokavaliotakin jo. Pannukakku on ollut keittiössäni se raukkaparka, jota olen hyljeksinyt vuosikaudet nimenomaan paistettu kananmuna -trauman takia. En itse asiassa tiedä, olenko ikinä tehnyt pannukakkua itse. Paitsi nyt! Tämän uuvuttavan intron jälkeen siis vihdoin asiaan: Meikätyttö tekee pannaria ihan justiinsa tällä hetkellä!
Koska pannarikokemuksistani on aikaa (tai niitä ei ole), on reseptikin sen mukainen. Kävin läpi valehtelematta puoli internetiä ja vertailin löytämiäni ohjeita. Kaikissa oli jotain vikaa - koska olen oman keittiöni diktaattori, saan mielivaltaisesti päättää milloin jokin resepti on kelvollinen ja milloin ei. Tutkimukset toivat kuitenkin tietoisuuteeni seuraavia asioita: (1) Vegaaninen pannari on useimmiten hyvin valkoinen lätty ja (2) siihen ei nouse kuplia. Yllättävän monissa ohjeissa käytettiin nesteenä vissyä, jonka minä olen aina mieltänyt vohvelitaikinan kaveriksi. Hylkäsin siis vissynkin.
Jännitin vähän jättimäisen pannaritaikinani sijoittumista uunipellille, mutta kyllä se siihen asettui. Ohjeestani tulee nimittäin aivan tolkuton määrä taikinaa, mutta: En keksinyt pannarille muuta astiaa kuin uunipellin enkä halunnut tehdä pientä taikinaa isoon astiaan, ohut känttyhän siitä tulisi!
Vielä pari sanaa valitsemistani raaka-aineista: Optimaalisin neste pannarille olisi uskoakseni Alpron soijamaito, sillä se on täyteläistä ja makeahkoa. Jos jääkaapissani olisi ollut sitä, olisin korvannut vesi-kauramaitoseoksen kokonaan sillä. Samoin olisin vähentänyt sokerin määrää puoleen ja jättänyt ehkä banaaninkin pois. Nyt kuitenkin korvasin puuttuvan soijamaidon makeutta sokerilla, vaniljasokerilla ja banskulla. Kauramaitoa jatkoin vedellä siksi, että kaupat avaavat ovensa varastontäydennysretkeäni varten vasta tiistaina, mutta minun on saatava aamukahvini maidolla ennen sitäkin. Tämä resepti voisi olla vaikka vähäpannari. Joo.
VÄHÄPANNARI
(pellillinen)
7,5 dl venhäjauhoja
1 dl sokeria
1,5 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1,5 tl vaniljasokeria
1/2 banaani
3 dl kauramaitoa
7 dl vettä
2 dl maustamatonta soijajukurttia
paistamiseen keijusulaa
Sekoita kuivat aineet.
Surrauta bansku sauvasekoittimella muusiksi. Lisää joukkoon kauramaito, vesi ja soijajukurtti. Sekoita tasaiseksi esimerkiksi vispilällä.
Lisää maitoseos kuivien aineiden joukkoon. Vispilöi taikina tasaiseksi.
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Anna taikinan tekeytyä sen aikaa. Sulata pari nokaretta keijua ja levitä se uunipellille leivinpaperin päälle. Kippaa taikina pellille ja paista uunin keskitasolla noin puoli tuntia. Nosta sitten pelti vielä uunin ylätasolle noin 10 minuutiksi, jotta pannarin pinta saa vähän väriä.
*
Reaaliaikainen raportti projektin etenemisestä
klo 13:10
Jänskättää aika lailla! Pannari on ollut uunissa vartin verran ja tuoksuu ihanalle (ei lainkaan paistetulle kananmunalle, toim. huom!) mutta näyttää kyllä aika ankealta.
klo 13:25
Aika siirtää pannari uunin ylätasolle! Se on paistunut nätisti ja kiinteytynyt. Kuplia ei odotusten mukaisesti ole ilmestynyt. Hiukan väriä on leipomukseni kuitenkin saanut pintaansa jo.
klo 13:35
Pannari uunista ulos! Näyttää hyvältä, koostumus on sitkeän oloinen. Vaatinee runsaan vetäytymisajan, sanoisin että puolella tunnilla pääsee jo pitkälle.
LOPPUTULOS: Nätti ja maistuva! Maku on kuitenkin hieman vetinen, makea soijamaito olisi varmasti toiminut paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti