tiistai 14. helmikuuta 2012

Vähäunisen viikon jälkeinen blogikirjoitus

Iltaa, Pyylevä täällä!

Yritän otsikoinnillani saavuttaa ymmärrystä tuottamalleni sekavalle ulosannille.

Reagoin vikkelästi saamaani lukijapalautteeseen ja askartelin näkyville blogikirjoitusten tunnisteet. Huomasin ohimennen, että tunnistepolitiikassani on parantamisen varaa. Tarkennan ja korjailen niitä kunhan kerkeän!

Pitää nimittäin kiirettä. Eilen en ehtinyt koko päivänä töissä edes avata Facebookia! Tänään huomasin, että kahvinkulutukseni on noussut hälyttävälle tasolle. Jännittävää! Lisäksi olen ryhtynyt syömään kerran päivässä ruokaa, joka ei ole leipää tai mysliä. Olen nimittäin aloittanut lounastamisen. Tänään lounastin kuskussalaattia (tai couscoussalaattia; molemmat kirjoitusasut ärsyttävät minua yhtä lailla), jonka riipaisin edellisenä iltana kasaan kaappien pohjalta löytyvien ainesosien pohjalta. Epäesteettinen, mutta maukas lounaani sisälsi seuraavia ainesosia:

kuskusia/couscousia
paistettuja paprikasuikaleita
vihreitä oliiveja
kidneypapuja
aurinkokuivattuja tomaatteja

Sepäs oli ansiokas resepti.

Keittiöni on edelleen hyvin vajavainen ja varallisuustasoni jossain pakkasen puolella, joten gurmeeta ei ole keittiössäni näkynyt. Ei muuten myöskään raidallisia assistentteja, jotka ovat vielä Turussa sijaiskodissaan! (Ikävä kalvaa sieluani, joten lohdukkeeksi: Syön.)

Varsinainen tarkoitukseni (tunnistebrassailun lisäksi) oli bloggailla PULLAN ohje. Siis joo, ihan justiinsa blogin alaotsakkeen mukaisen PULLAN ohje! Minähän en oikeastaan syö PULLAA-pullaa, mutta joskus sitä vain napsahtaa ja huomaa heittäneensä anti-pullavuutensa hetkeksi nurkkaan. Niin kävi minulle perjantai-iltana.

PULLA

3 dl kauramaitoa
1 pss kuivahiivaa
1 dl sokeria
reilusti kardemummaa
50 g keijusulaa
n. 6 dl jauhoja

(Arvatkaa mittasinko? En! Määrät ovat siis hyvinkin joustavia arvioita.)

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja. Lisää seos maidon joukkoon ja vispilöi. Lisää sokeri, kardemumma ja noin puolet jauhoista. (Itse vispilöin niin kauan kuin taikinan olomuoto sen salli, ts. siihen saakka että taikinaa oli enemmän vispilässä kuin kulhossa.) Lisää sitten keijusula ja loput jauhot. Mitä löysempi taikina, sen pehmeämpi pulla. Anna taikinan kohota puolisen tuntia. (En katsonut kelloa, mutta käyttämäni kohotusaikani oli kaiketi kaksi Frendit-jaksoa eli arviolta jopa 40 minuuttia.)

Leipaise pulliksi tai kauli ja tee puusteja. Meikä-Pyylevä unohti ostaa kanelia (kardemummassa oli riittävästi muistamista) eikä puusti ole puusti ilman kanelia, joten pyöritin sitten pullia. Ohjeeni toiseen kohotukseen on se, että kun pullat / puustit / muut pullavuudet ovat saaneet muotonsa, laita uuni päälle ja anna pullien kohota vielä sen aikaa, että uuni lämpeää.

Ostoslistaltani unohtui myös siirappi, joten siirappivedellä voitelu jäi niin ikään väliin. Vinkiksi kuitenkin, että sillä saa nättiä jälkeä ja raesokerillakin on sitten kelpo tarttumapinta. Minulla ei ollut raesokeria(kaan), joten pullani näyttivät sitten ihan vaan sämpylöiltä.


Heh heh. Vaatimaton ja epäpullava ulkomuoto eivät kuitenkaan pilanneet pullien makua. Olen mussuttanut niitä ilolla. Pakastimessakin on vielä monta. (Näemmä tuosta taikinasta tuli 11 tai 12 pullaa, kuten kuva kertoo.)

Menen nukkumaan, jotta jaksan huomenna selviytyä kolmesta kokouksesta ja illalla vastaanottaa Turku-vieraani. Saan äidin ja siskon kylään! Taidan herätä aamulla leipomaan lisää pullaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti