Soijasuikaleinho

Myöhäisiltaa Pyylevän ajatushautomosta!

Meikä-Pyylevä vihaa soijasuikaleita. Ne ovat nuljuja ja lihamaisia. En ole käyttänyt soijaa suikalemuodossa ruokavaliossani oikein koskaan. Päätin kokeilla vielä kerran.

Tilasin Vegetukusta yksiä tiettyjä suikaleita. Ohjeen mukaisesti keitin suikaleita ensin 15 minuuttia ja sitten paistoin ne. Ne näyttivät kastemadoilta. Olin varma, että soijasuikaleinhoni ei tule selättymään.

Tarinankerronnallisesti nyt seuraa ennalta-arvattava käänne: Tietenkin jouduin toteamaan, että suikaleet voivat olla hyviä. Paistoin suikaleet rapeiksi kikkaroiksi ja maustoin grillausmausteella ja pippurilla. Tekaisin suikaleiden kaveriksi Nordic Milkfreedom -sarjan maustetusta ruokakermasta, sipulista ja pinaatista soosin ja keitin spagettia kaveriksi. Kelpo setti.

Suikaleet kuitenkin kaipaavat enemmän makua. Mitä te teette suikaleillenne? Keitättekö ne mausteliemessä? Vai marinoitteko keittämisen jälkeen?

Suikale-gallup 2012 kiittää vastauksista!

Pehmoiset muffinit

Pyylevä terve!

Akuutti makeanhimo iski ja laiskuuksissani en jaksanut alkaa väkertää mitään muffinsseja vaativampaa. Tehdessäni tutkimusmatkaa kaappieni ankeisiin sisältöihin muistin yhtäkkiä erinomaisen kikan makeiden leipomusten kuohkeuden takeeksi: omenaviinietikka!

Ajatus pehmeistä, ilmavista muffinseista oli niin valloittava, etten antanut raaka-aineiden rajallisuuden häiritä - päätin tyytyä hyvin yksinkertaiseen lopputulokseen. Tällä kertaa jopa muistin kirjoittaa ylös ainesosat ja määrätkin itse taikinasta. (Kuorrutteen kohdalla unohdin jo.) En kyllä äkkiseltään keksi helpompaa ohjetta kuin muffinssitaikina. Kaapeistani ei tosiaan löytynyt mitään millä hifistellä, mutta vinkiksi vaan, että esimerkiksi pähkinät voisivat olla aika kova sana. Tai kuorrutteessa maapähkinävoi. Överimpi parempi!

Sanonpa vaan, että harvinaisen mainioita muffineja ovat nämä.

SUKLAAMUFFINIT

Laita uuni lämpeämään heti aluksi, taikina valmistuu hujauksessa. 175 astetta piisaa.

2,5 dl kauramaitoa
1 dl öljyä
pieni loraus omenaviinietikkaa (tämä oli ainoa ainesosa jota en mitannut, mutta jos on pakko keksiä jokin tarkempi määre, niin sanoisin että 1-2 tl)
1,5-2 dl sokeria (itse laitoin 2 dl, vähempikin olisi riittänyt)

Sekoita yllä luetellut aineet hyvin esimerkiksi vispilällä (milläs muullakaan!) ja kasaa sitten toiseen kulhoon loput ainekset:

2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl ruokasoodaa
3-4 rkl kaakaojauhetta
ripaus suolaa

Sekoita myös kuivat ainekset hyvin. Yhdistä sitten kulhojen sisältö, älä vatkaa tai vispaa, vaan sekoita varovasti nostellen, vain sen verran että taikina sekoittuu. Erinomainen työkalu tässä toimenpiteessä on taikinanuolija. Nostele taikina muffinssivuokiin. Itse käytin ameriikanmuffinssivuokia, sellaisia jättimäisiä, joten tästä määrästä tuli 8 ISOA muffinssia. Paista uunin keskivaiheilla 15-20 minuuttia, riippuen siitä minkä kokoisia muffinssit ovat.

Helpoimmat muffinssikuorrutteet ovat kaiketi tomusokerista ja keijusta sotkettuja tahnoja. Kannatan. Astetta paremman kuorrutteen saa, kun laittaa joukkoon myös tofutti-tuorejuustoa. Minä sotkin tällä kertaa keijun joukkoon kaakaojauhetta, hirveän määrän tomusokeria ja lopuksi vielä kookoshiutaleita. Määriä en kirjannut ylös ja kuorrute oli muutoinkin tämän herkun heikoin lenkki. Muffinsseista itsestään tuli niin täydellisiä pehmoja (aavistuksen rapeilla reunoilla!), että kuorrute jäi muutoinkin aika toimettomaksi.

PITSA

Pyylevän pitseriasta päivää!

Tein pitsaa. Pitsa on aina hyvä ratkaisu kaikkeen. Olen taikinakuorrutteinen, en osaa kaulia pitsapohjia sotkematta itseäni ja koko keittiötäni totaalisesti. Ei se mitään, pitsa on hyvää.

Pitsapohja

1 pss kuivahiivaa
ripaus suolaa
ripaus sokeria
3 dl vettä
4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kauraleseitä
2 rkl öljyä

Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja. Lisää joukkoon kädenlämpöinen vesi, suola ja sokeri. Meikä-Pyylevä vispilöi tässä kohdin aina siihen saakka, kunnes puolet jauhoista on taikinan joukossa ja se alkaa olla sen verran kiinteää, että on aika siirtyä puukauhaan. Lisää leseet ja loput jauhot. Öljy neuvotaan joka paikassa aina lisäämään vasta viimeiseksi, minä kyllä laitan sen siinä vaiheessa kun taikina on vielä löysää. Palluta taikinaa kunnes se irtoaa suurinpiirtein kulhon reunoista. Anna kohota liinan alla 15-30 min. Valmista sillä välin tomaattikastike ja juusto.

Tomaattikastike

1 dl soijarouhetta
1 tölkki luomutomaattimurskaa (jos käyttää tölkkimurskaa, sen on pakko olla luomua, muuten maistuu pahalle!)
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
mausteeksi: suolaa, pippuria, valkosipulijauhetta, paprikajauhetta

Liota soijarouhe joko pelkässä vedessä tai vesi-soijakastike-seoksessa. Pilko sipuli ja valkosipulit, kuullota ne öljyssä. Lisää joukkoon tomaattimurska ja soijarouhe. Mausta. Lisää tarvittaessa vettä, mutta jätä soosi kuitenkin paksuksi. Anna hautua sen aikaa, kun valmistat "juuston".

"Juusto" (määrät arvioita, en mitannut)

2 rkl keijua
3 rkl vehnäjauhoa
2 dl kaurakermaa
1 dl kauramaitoa
1 dl oluthiivahiutaleita
mausteeksi: valkopippuria, suolaa

Heitä keijunokareet kasariin sulamaan. Sihtaa joukkoon vehnäjauhot, varo paakkuja! Ruskista kevyesti. Sekoita kaurakerma ja kauramaito ja kippaa seos vehnäjauhomössöön. Varo paakkuja, sekoita ahkerasti! Kiehauta varovasti. Lisää joukkoon oluthiivahiutaleet ja mausteet. Sekoita hyvin. Anna tekeytyä sen aikaa kun improvisoit pitsalle loput täytteet.

Takaisin pitsataikinan pariin! Kauli taikinasta haluamasi muotoisia ja kokoisia pohjia. Meikä sai tuosta taikinamäärästä neljä ruokalautasen kokoista möllykkää.

Kokoa pitsa: Lätki pohjan päälle överi kerros tomaattikastiketta. Jos haluat tehdä supersimppelin pitsan, kaada päälle pelkästään "juustoa" ja lykkää uuniin. (Tein yhden sellaisen nirsohkoa ystävää varten.) Toisesta pitsasta tein muuten vastaavan, mutta viskelin "juuston" päälle vielä tomaattisiivuja. Toiset kaksi saivat sellaiset kivat "mitä kaapista ikinä löytyykään" -täytteet: kesäkurpitsa-tomaatti-sipuli ja tomaatti-sipuli-paprika. Kaikkiin tietty tolkuttomasti "juustoa" päälle.

Paista tuotoksia 200-225 asteessa max 15 minuuttia, ainakin jos täytteitä on ihan järjestön määrä. Itse vaihdoin puolivälissä paistoaikaa pitsapeltien paikkaa, jotta kaikki pitsat pääsivät ylätasolle paistattelemaan "juuston" rapsakampaan suuntaan.

Epäesteettinen mutta maultaan mainio kesäkurpitsa-tomaatti-sipuli-yksilö: