Tofuburger

No nyt kyllä! Pyylevä tässä terve!

En ole ehtinyt bloggailla, koska on ollut kiire tehdä töitä ja hankkia sosiaalinen elämä. En ole myöskään liiemmälti ehtinyt syödä, joten nyt kun ehdin, niin karkasi käsistä.

Kävin pulahtamassa kesän ekat uimahommat ja sitten ajattelin hampurilaisia. Mitään ei ollut tehtävissä: Hampurilaisia oli saatava.

Tämä nyt ei oikeastaan ole edes resepti, koska en varsinaisesti valmistanut mitään itse. Kerronkin siis vain, miten hampurilaisen saa kasaan mahdollisimman helposti.

TOFUBURGER FOR DUMMIES

Jos olet viitseliäs, leipaiset sämpylöitä. Jos et, ostat kaupasta jotain superhyvää - itse käännyin Pesolan rouhesämpylöiden puoleen.

Täytteeksi tarvitset tietenkin tofua. Nopsakka marinadi maustaa tofun kauppareissun aikana, kunhan marinadi muodostuu litkusta, jossa on 1/3 soijakastiketta ja 2/3 vettä sekä tolkuttomasti mausteita. Tofut paistetaan rapsakkaiksi paistinpannulla sillä aikaa, kun uunissa möllöttää oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla maustetut munakoiso- ja kesäkurpitsaviipaleet. Uunipaistamisen loppuvaiheessa sämpylät, joiden päälle on viskattu pari siivua vegaanista juustoa, heitetään hetkeksi uuniin. (Itse käytin juustona surkeahkoa Cheezlyä, joka tosin toimi sulaneena aika hyvin.) Sitten vaan kasataan upea torni näistä aineksista! Sohaistaan mukaan vähän punasipulia, salsaa ja tomaattiviipaleita sekä salaattia.

Aijai!



Katsokaa nyt! Voisin elää tofuburgereilla! Kävisin aina välillä pulahtamassa jossain kuopassa ja sitten söisin taas tofuburgerin.



Terveisin: Ei järin ansiokas bloggaaja Pyylevä

Soijasuikaleinho

Myöhäisiltaa Pyylevän ajatushautomosta!

Meikä-Pyylevä vihaa soijasuikaleita. Ne ovat nuljuja ja lihamaisia. En ole käyttänyt soijaa suikalemuodossa ruokavaliossani oikein koskaan. Päätin kokeilla vielä kerran.

Tilasin Vegetukusta yksiä tiettyjä suikaleita. Ohjeen mukaisesti keitin suikaleita ensin 15 minuuttia ja sitten paistoin ne. Ne näyttivät kastemadoilta. Olin varma, että soijasuikaleinhoni ei tule selättymään.

Tarinankerronnallisesti nyt seuraa ennalta-arvattava käänne: Tietenkin jouduin toteamaan, että suikaleet voivat olla hyviä. Paistoin suikaleet rapeiksi kikkaroiksi ja maustoin grillausmausteella ja pippurilla. Tekaisin suikaleiden kaveriksi Nordic Milkfreedom -sarjan maustetusta ruokakermasta, sipulista ja pinaatista soosin ja keitin spagettia kaveriksi. Kelpo setti.

Suikaleet kuitenkin kaipaavat enemmän makua. Mitä te teette suikaleillenne? Keitättekö ne mausteliemessä? Vai marinoitteko keittämisen jälkeen?

Suikale-gallup 2012 kiittää vastauksista!

Pehmoiset muffinit

Pyylevä terve!

Akuutti makeanhimo iski ja laiskuuksissani en jaksanut alkaa väkertää mitään muffinsseja vaativampaa. Tehdessäni tutkimusmatkaa kaappieni ankeisiin sisältöihin muistin yhtäkkiä erinomaisen kikan makeiden leipomusten kuohkeuden takeeksi: omenaviinietikka!

Ajatus pehmeistä, ilmavista muffinseista oli niin valloittava, etten antanut raaka-aineiden rajallisuuden häiritä - päätin tyytyä hyvin yksinkertaiseen lopputulokseen. Tällä kertaa jopa muistin kirjoittaa ylös ainesosat ja määrätkin itse taikinasta. (Kuorrutteen kohdalla unohdin jo.) En kyllä äkkiseltään keksi helpompaa ohjetta kuin muffinssitaikina. Kaapeistani ei tosiaan löytynyt mitään millä hifistellä, mutta vinkiksi vaan, että esimerkiksi pähkinät voisivat olla aika kova sana. Tai kuorrutteessa maapähkinävoi. Överimpi parempi!

Sanonpa vaan, että harvinaisen mainioita muffineja ovat nämä.

SUKLAAMUFFINIT

Laita uuni lämpeämään heti aluksi, taikina valmistuu hujauksessa. 175 astetta piisaa.

2,5 dl kauramaitoa
1 dl öljyä
pieni loraus omenaviinietikkaa (tämä oli ainoa ainesosa jota en mitannut, mutta jos on pakko keksiä jokin tarkempi määre, niin sanoisin että 1-2 tl)
1,5-2 dl sokeria (itse laitoin 2 dl, vähempikin olisi riittänyt)

Sekoita yllä luetellut aineet hyvin esimerkiksi vispilällä (milläs muullakaan!) ja kasaa sitten toiseen kulhoon loput ainekset:

2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl ruokasoodaa
3-4 rkl kaakaojauhetta
ripaus suolaa

Sekoita myös kuivat ainekset hyvin. Yhdistä sitten kulhojen sisältö, älä vatkaa tai vispaa, vaan sekoita varovasti nostellen, vain sen verran että taikina sekoittuu. Erinomainen työkalu tässä toimenpiteessä on taikinanuolija. Nostele taikina muffinssivuokiin. Itse käytin ameriikanmuffinssivuokia, sellaisia jättimäisiä, joten tästä määrästä tuli 8 ISOA muffinssia. Paista uunin keskivaiheilla 15-20 minuuttia, riippuen siitä minkä kokoisia muffinssit ovat.

Helpoimmat muffinssikuorrutteet ovat kaiketi tomusokerista ja keijusta sotkettuja tahnoja. Kannatan. Astetta paremman kuorrutteen saa, kun laittaa joukkoon myös tofutti-tuorejuustoa. Minä sotkin tällä kertaa keijun joukkoon kaakaojauhetta, hirveän määrän tomusokeria ja lopuksi vielä kookoshiutaleita. Määriä en kirjannut ylös ja kuorrute oli muutoinkin tämän herkun heikoin lenkki. Muffinsseista itsestään tuli niin täydellisiä pehmoja (aavistuksen rapeilla reunoilla!), että kuorrute jäi muutoinkin aika toimettomaksi.

PITSA

Pyylevän pitseriasta päivää!

Tein pitsaa. Pitsa on aina hyvä ratkaisu kaikkeen. Olen taikinakuorrutteinen, en osaa kaulia pitsapohjia sotkematta itseäni ja koko keittiötäni totaalisesti. Ei se mitään, pitsa on hyvää.

Pitsapohja

1 pss kuivahiivaa
ripaus suolaa
ripaus sokeria
3 dl vettä
4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kauraleseitä
2 rkl öljyä

Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja. Lisää joukkoon kädenlämpöinen vesi, suola ja sokeri. Meikä-Pyylevä vispilöi tässä kohdin aina siihen saakka, kunnes puolet jauhoista on taikinan joukossa ja se alkaa olla sen verran kiinteää, että on aika siirtyä puukauhaan. Lisää leseet ja loput jauhot. Öljy neuvotaan joka paikassa aina lisäämään vasta viimeiseksi, minä kyllä laitan sen siinä vaiheessa kun taikina on vielä löysää. Palluta taikinaa kunnes se irtoaa suurinpiirtein kulhon reunoista. Anna kohota liinan alla 15-30 min. Valmista sillä välin tomaattikastike ja juusto.

Tomaattikastike

1 dl soijarouhetta
1 tölkki luomutomaattimurskaa (jos käyttää tölkkimurskaa, sen on pakko olla luomua, muuten maistuu pahalle!)
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
mausteeksi: suolaa, pippuria, valkosipulijauhetta, paprikajauhetta

Liota soijarouhe joko pelkässä vedessä tai vesi-soijakastike-seoksessa. Pilko sipuli ja valkosipulit, kuullota ne öljyssä. Lisää joukkoon tomaattimurska ja soijarouhe. Mausta. Lisää tarvittaessa vettä, mutta jätä soosi kuitenkin paksuksi. Anna hautua sen aikaa, kun valmistat "juuston".

"Juusto" (määrät arvioita, en mitannut)

2 rkl keijua
3 rkl vehnäjauhoa
2 dl kaurakermaa
1 dl kauramaitoa
1 dl oluthiivahiutaleita
mausteeksi: valkopippuria, suolaa

Heitä keijunokareet kasariin sulamaan. Sihtaa joukkoon vehnäjauhot, varo paakkuja! Ruskista kevyesti. Sekoita kaurakerma ja kauramaito ja kippaa seos vehnäjauhomössöön. Varo paakkuja, sekoita ahkerasti! Kiehauta varovasti. Lisää joukkoon oluthiivahiutaleet ja mausteet. Sekoita hyvin. Anna tekeytyä sen aikaa kun improvisoit pitsalle loput täytteet.

Takaisin pitsataikinan pariin! Kauli taikinasta haluamasi muotoisia ja kokoisia pohjia. Meikä sai tuosta taikinamäärästä neljä ruokalautasen kokoista möllykkää.

Kokoa pitsa: Lätki pohjan päälle överi kerros tomaattikastiketta. Jos haluat tehdä supersimppelin pitsan, kaada päälle pelkästään "juustoa" ja lykkää uuniin. (Tein yhden sellaisen nirsohkoa ystävää varten.) Toisesta pitsasta tein muuten vastaavan, mutta viskelin "juuston" päälle vielä tomaattisiivuja. Toiset kaksi saivat sellaiset kivat "mitä kaapista ikinä löytyykään" -täytteet: kesäkurpitsa-tomaatti-sipuli ja tomaatti-sipuli-paprika. Kaikkiin tietty tolkuttomasti "juustoa" päälle.

Paista tuotoksia 200-225 asteessa max 15 minuuttia, ainakin jos täytteitä on ihan järjestön määrä. Itse vaihdoin puolivälissä paistoaikaa pitsapeltien paikkaa, jotta kaikki pitsat pääsivät ylätasolle paistattelemaan "juuston" rapsakampaan suuntaan.

Epäesteettinen mutta maultaan mainio kesäkurpitsa-tomaatti-sipuli-yksilö:

Salaattihommissa

Pyylevän salaattibaarista terve!

Noukin lounasta ajatellen salaattia ja kesäkurpitsan kaupasta mukaani. Kotona jääkaapista löytyi tofua ja paprikaa. Lähinnä näistä aineksista koottu jumalainen salaattikokemus sulostutti maanantaipäivääni. Alla olevista määristä tuli iso kulhollinen, sanoisin että ainakin neljälle piisaa tällä määrällä. Koska omalla kohdallani salaatinvalmistusaika oli rajallinen (kyse oli lounastunnista), marinoin tofun pikapikaa pelkässä soijakastikkeessa, pieneksi kuutioituna maku tarttui muutamassa minuutissa. Koko salaatin valmistaminen tällä menetelmällä vei ehkä vartin. (Perusmarinadin ohje löytyy tästä merkinnästä.)

Tofusalaatti

ruukku jääsalaattia
pari kourallista rucolaa
pari kourallista punasalaattia
200g tofua marinoituna
puolikas kesäkurpitsa
pieni paprika
kourallinen auringonkukansiemeniä
seesamiöljyä
mustapippuria

Kuutioi tofu ja paista se pannulla rapeaksi. Leikkaa juustohöylällä ohuita suikaleita kesäkurpitsasta ja paista ne lähes kuivalla pannulla. Pilko paprika pieniksi paloiksi.

Revi salaatit sopiviksi riekaleiksi, heitä joukkoon auringonkukansiemenet, paprikat, hieman jäähtyneet tofut ja kesäkurpitsat ja sekoita. Lopuksi lorauta joukkoon seesamiöljyä ja rouhi mukaan mustapippuria. Sekoita ja syö!

Itse paahdoin leivänpaahtimella euroshopperin pitaleipää ja heitin salaattia sen väliin. Oli nannaa. Kuvassa jumalainen lounaani tosin näyttää pikaruoka-annokselta, pöh!

Ps. Seesamiöljy on aivan uskomattoman hyvää. Kehrään jo pelkästä ajatuksesta. Taidanpas mennä takaisin salaattikulhon äärelle.

Operaatio Pannukakku

Pyylevän pannukakkulaboratoriosta terve!

En tykkää pannukakusta. Lakto-ovo-vuosinani paistettu kananmuna alkoi jossain vaiheessa aiheuttaa ylitsepääsemättömiä ällötysoloja. Sitten homma karkasi ihan täysin käsistä ja kuvittelin haistavani paistetun kananmunan katkun kaikissa mahdollisissa leipomuksissakin. Lätyt tuli tehtyä siis ilman kananmunaa aika pitkään ennen vegaanista ruokavaliotakin jo. Pannukakku on ollut keittiössäni se raukkaparka, jota olen hyljeksinyt vuosikaudet nimenomaan paistettu kananmuna -trauman takia. En itse asiassa tiedä, olenko ikinä tehnyt pannukakkua itse. Paitsi nyt! Tämän uuvuttavan intron jälkeen siis vihdoin asiaan: Meikätyttö tekee pannaria ihan justiinsa tällä hetkellä!

Koska pannarikokemuksistani on aikaa (tai niitä ei ole), on reseptikin sen mukainen. Kävin läpi valehtelematta puoli internetiä ja vertailin löytämiäni ohjeita. Kaikissa oli jotain vikaa - koska olen oman keittiöni diktaattori, saan mielivaltaisesti päättää milloin jokin resepti on kelvollinen ja milloin ei. Tutkimukset toivat kuitenkin tietoisuuteeni seuraavia asioita: (1) Vegaaninen pannari on useimmiten hyvin valkoinen lätty ja (2) siihen ei nouse kuplia. Yllättävän monissa ohjeissa käytettiin nesteenä vissyä, jonka minä olen aina mieltänyt vohvelitaikinan kaveriksi. Hylkäsin siis vissynkin.

Jännitin vähän jättimäisen pannaritaikinani sijoittumista uunipellille, mutta kyllä se siihen asettui. Ohjeestani tulee nimittäin aivan tolkuton määrä taikinaa, mutta: En keksinyt pannarille muuta astiaa kuin uunipellin enkä halunnut tehdä pientä taikinaa isoon astiaan, ohut känttyhän siitä tulisi!



Vielä pari sanaa valitsemistani raaka-aineista: Optimaalisin neste pannarille olisi uskoakseni Alpron soijamaito, sillä se on täyteläistä ja makeahkoa. Jos jääkaapissani olisi ollut sitä, olisin korvannut vesi-kauramaitoseoksen kokonaan sillä. Samoin olisin vähentänyt sokerin määrää puoleen ja jättänyt ehkä banaaninkin pois. Nyt kuitenkin korvasin puuttuvan soijamaidon makeutta sokerilla, vaniljasokerilla ja banskulla. Kauramaitoa jatkoin vedellä siksi, että kaupat avaavat ovensa varastontäydennysretkeäni varten vasta tiistaina, mutta minun on saatava aamukahvini maidolla ennen sitäkin. Tämä resepti voisi olla vaikka vähäpannari. Joo.

VÄHÄPANNARI
(pellillinen)

7,5 dl venhäjauhoja
1 dl sokeria
1,5 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1,5 tl vaniljasokeria

1/2 banaani
3 dl kauramaitoa
7 dl vettä
2 dl maustamatonta soijajukurttia

paistamiseen keijusulaa

Sekoita kuivat aineet.

Surrauta bansku sauvasekoittimella muusiksi. Lisää joukkoon kauramaito, vesi ja soijajukurtti. Sekoita tasaiseksi esimerkiksi vispilällä.

Lisää maitoseos kuivien aineiden joukkoon. Vispilöi taikina tasaiseksi.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Anna taikinan tekeytyä sen aikaa. Sulata pari nokaretta keijua ja levitä se uunipellille leivinpaperin päälle. Kippaa taikina pellille ja paista uunin keskitasolla noin puoli tuntia. Nosta sitten pelti vielä uunin ylätasolle noin 10 minuutiksi, jotta pannarin pinta saa vähän väriä.

*

Reaaliaikainen raportti projektin etenemisestä

klo 13:10

Jänskättää aika lailla! Pannari on ollut uunissa vartin verran ja tuoksuu ihanalle (ei lainkaan paistetulle kananmunalle, toim. huom!) mutta näyttää kyllä aika ankealta.

klo 13:25

Aika siirtää pannari uunin ylätasolle! Se on paistunut nätisti ja kiinteytynyt. Kuplia ei odotusten mukaisesti ole ilmestynyt. Hiukan väriä on leipomukseni kuitenkin saanut pintaansa jo.

klo 13:35

Pannari uunista ulos! Näyttää hyvältä, koostumus on sitkeän oloinen. Vaatinee runsaan vetäytymisajan, sanoisin että puolella tunnilla pääsee jo pitkälle.



LOPPUTULOS: Nätti ja maistuva! Maku on kuitenkin hieman vetinen, makea soijamaito olisi varmasti toiminut paremmin.

Ihan paras kaakku -haastaja

Pyylevä moro!

Tein kuulkaas ihan parasta kaakkua! Melkeinpä täytyy sanoa, että edellistäkin merkintää parempaa. Molemmissa on paljon kaikkia herkkutekijöitä, kuten kauravispiä ja maustamatonta jukurttia. Tässä seuraavaksi esittelemässäni kaakussa on kuitenkin myös tuorejuustoa ja mansikkaa, omnomnomnom!


JUUSTOKAKKU
(resepti on muistinvarainen mukaelma, jossa on suuntaviivoja ainakin Chocohili-blogin ja Yllin kyllin -kirjan ohjeista)

Pohja
1/2 pakettia Digestive-keksejä
n. 80 g keijua (no en mitannut, tämä on silmämääräinen arvio 600 g keijupurkkiin tekemäni loven perusteella)

Täyte
1 prk vegaanista tuorejuustoa (en tunne muita merkkejä kuin Tofutin, suosittelen lämpimästi huolimatta purkin kyljessä olevista, Google-kääntäjällä tehdyistä "suomenkielisistä" tuoteselosteista!)
2 dl maustamatonta jukurttia valutettuna (Alpron uusi maustamaton oli täydellistä!)
1 prk kauravispiä (tai soijavispiä, itse tykkään kuitenkin enemmän kauraversiosta)
1 rkl sitruunamehua
1,5 dl tomusokeria
3 rkl perunajauhoja
2 tl vaniljasokeria

Kiille
3 dl mansikkasosetta (itse heitin myös muutaman vadelman joukkoon)
1 tl Vegesetiä

Valmista pohja murustamalla digestivet ja sitten sotkemalla keiju murusiin. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Pistä uuni lämpeämään 175 asteeseen.

Valmista täyte. Vaahdota kauravispi sähkövatkaimella. Lisää joukkoon tuorejuusto (kannattaa notkistaa sitä ensin vähän, aika tönkköä tavaraa!), sitruunamehu ja valutettu jukurtti. [Toim. huom! Jos et ole Pyylevän kaltainen laiskimus, korvaa pullotettu sitruunamehu yhden sitruunan raastetulla kuorella ja puolikkaan sitruunan mehulla.] Sekoita hyvin, pyylevämäisesti tietenkin vispilällä. Sihtaa joukkoon tomusokeri, perunajauhot ja vaniljasokeri. Sekoita taas hyvin.

Kippaa täyte vuokaan keksipohjan päälle. Tasoita esimerkiksi taikinanuolijalla.

Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 20 minuuttia, laske sitten uunin lämpötila 150 asteeseen ja paista vielä toiset 20 minuuttia. Meikä-Pyylevä paistoi vähän pidempäänkin jopa, kun tuota täytettä oli niin hillitön kasa.

Anna kaakun jäähtyä hyvin ja kokonaan ennen päällimmäisen kiillekerroksen lisäämistä. Käytännössä vähintään muutama tunti huoneenlämmössä ja vielä mieluusti vähintään tunnin verran jääkaapissa.

Valmista sitten kiille. Meikä-Pyylevä kaivoi pakastimesta mansikoita ja jokusen vadelman, kaatoi joukkoon viinimarjamehua ja surautti sauvasekoittimella sileäksi ja heitti joukkoon ripauksen sokeria. Ripottele teelusikallinen Vegesetiä soseen joukkoon ja kiehauta sose koko ajan sekoittaen. Anna soseen jäähtyä vähintäänkin reilut puoli tuntia, jotta se alkaa vähän tiivistyä. Kippaa jäähtynyt sose jäähtyneen kaakun päälle mahdollisimman tasaisesti, viskaa kaakku jääkaappiin ja anna sen tokeentua mieluiten yön yli.

Ainakin meikän kaakusta tuli sopivan kirpeä ja raikas. Saattaapi olla että jonkun muun makuun kaipaisi enemmän makeutta, mutta minusta juustokakun kuuluukin olla vähän kirpsakka. Koemaistajina käytin irvileukaisia työkavereitani, jotka lupasivat keksiä joka kaakusta jotain huomautettavaa, jotta voisin treenata ja tuoda aina uuden kaakun kahvipöytään.