Salaatti ja kakku sekä ylivertainen jukurtinvalutustekniikka

Tänään on tärkeä työpäivä, mikä on ihan kivaa vaihtelua siihen, että viimeksi kun bloggasin, olin menossa pikkujouluihin ja nyt jatkossa haluan vain todeta, että seuraavaksi kun menen pikkujouluihin, NIIN EN SAATANA MENE.

No niin. Viimekertaisesta rosmariinipullasta pari sanaa kuitenkin: Ensinnäkin unohdin ottaa leipomukset mukaani, joten niistä oli iloa lähinnä minulle. Toisekseen toinen uunivuoka, jota en ollut voidellut tai jossa en ollut jaksanut käyttää leivinpaperia, saikin sitten liota focaccioineen päivineen tiskialtaassa KAKSI vuorokautta, kunnes sain vuoan ja focaccian irti toisistaan. Kahden vuorokauden pullanliottamisen jälkeen pulla oli kuitenkin kaivettavissa vuoasta pois lusikalla. Hienoa! Olin taitava.

Nyt RUOKAAN, sitten taas PULLAAN.

Tänään on siis tärkeä työpäivä. On teosjurytys (kirjoitan jurytys, mutta ääneen sanon j-tilaisuus, koska kieleni ei taivu moiseen u-y-yhdistelmään), jossa valitaan muutamien asiantuntijoiden avustuksella teoksia ensi kesälle erästä tapahtumaa varten. Otin vastuulleni tarjoilujen järjestämisen, ja tietenkin ryhdyin hifistelemään. Sen sijaan että olisin ostanut perunalastuja ja mariannekarkkeja, ostinkin erinäisiä raaka-aineita ja valmistin tofupastasalaatin. Salaatin kaveriksi ostin rapeakuorista leipää ja surautin sekä hummuksen että oliivitomaattitahnan lisukkeeksi.


(Huom! Asetin kuvattavan kohteen ikkunalaudalle, en tiskipöydälle!)

Ainesosat ovat: täysjyväpasta, marinoitu tofu, paahdettu kesäkurpitsa, paahdettu paprika, vihreät ja mustat oliivit, paahdetut seesaminsiemenet, aurinkokuivattu tomaatti, villirucola ja oliiviöljy. Määrät: ihan hatusta, tietenkin!

Jaan kuitenkin vain tofumarinadini ohjeen, koska jokainen osaa tehdä pastasalaatin juuri niistä aineksista joista itse haluaa.

Perusohjeeni: Jos on kiire ja tofun pitää saada makunsa nopeasti, lisää soijakastikkeen määrää ja vähennä vettä. (Tällä kertaa minulla oli kiire.)

TOFUMARINADI

1 dl soijakastiketta
0,5 dl vettä
loraus sitruunamehua
saatanasti mausteita: valkosipulijauhe, paprika, chili, pippuri
pikkuisen oliiviöljyä

Sekoita kaikki ainekset hyvin; valitse astiaksi jokin sellainen jonka saa tiiviisti suljettua. Itse harrastan tässäkin sekoitusoperaatiossa aina vispilää ja marinadipurkkini on keijurasia (toim. huom. jossa ei ole enää keijua, vaan tyhjää tilaa marinadille).

Viipaloi tofu, heittele palat uiskentelemaan marinadiin, sulje purkki ja pistä jääkaappiin. Puolessa tunnissa saa vähän makua, tunnissa ihan riittävästi. Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia. Käännä tofuviipaleet puolivälissä.

Itse en koskaan lisää paistamisvaiheessa öljyä, eli voitele viipaleita öljyllä, koska pidän rapeasta ja kuivasta tofusta. En myöskään melkein koskaan paista tofua pannulla, vaan aina uunissa.

(Jos ei olisi ollut kiire, olisin heittänyt marinadiin mukaan vielä valkosipuliviipaleita ja ehkä vähän tomaattipyrettä, vähentänyt radikaalisti soijakastikkeen määrää, lisännyt veden määrää ja antanut marinoitua yön yli.)

No mutta, ohimennen riipaisin kasaan myös marjapiirakan, sellaisen ikään kuin rahkapiirakan. En tietenkään muistanut valuttaa soijajukurttia, jolloin siitä saisi kiinteämpää ja se hyytyisi paremmin uunissa. Siinä vaiheessa kun olin valmistamassa improtaikinaa keijusta, jauhoista ja sokerista muistin jukurtin. Jätin taikinan hetkeksi oman onnensa nojaan ja aloin virittää jukurtinvalutusta. Tajusin etten olekaan ikinä ennen valuttanut jukurttia! Koska minulla ei ollut patentoitua keinoa siihen, tein sitten näin:

Kuvassa jälleen uskollinen kuvausalustani tiskipöytä sekä juuri uunista saapuneet rapsakat tofuviipaleet. Itse valutustoimenpiteeseen vaadittiin korkea lasi, suppilo ja kaksi suodatinpussia. Toimi!

MARJAPIIRAKKA

Sitten tein taikinan loppuun, iskin sen voideltuun, jauhotettuun vuokaan ja pistin reiluksi viideksi minuutiksi esipaistumaan 175 asteeseen. (Taikinan ohjetta minulla ei ollut enkä tullut kirjoittaneeksi ylös määriä, mutta jokseenkin näin: 100g keijua ja 1 dl sokeria surrautetaan sähkövatkaimella sekaisin, sitten lisätään joukkoon 2 rkl kauramaitoa tai vettä, ripotellaan mukaan 1 tl leivinjauhetta, 1 tl vaniljasokeria ja ehkä 2,5 dl jauhoja. Tavoitteena sellainen helposti käsiteltävä murotaikinatyyppinen klöntti.)

Jukurtti sai kaiken kaikkiaan valua ehkä viisitoista minuuttia, mutta kyllä siitä tiiviimpää tuli! Sotkin jukurtin joukkoon vähän sokeria ja vähän vaniljaa ja iskin soosin esipaistetun pohjan päälle. Ripottelin sitten vielä puolukoita ja mustikoita päälle ja pistin häkkyrän uuniin vajaaksi puoleksi tunniksi (175-200 astetta).


Lopputulos ei ole hirveän nätti, ainakaan irtopohjavuoassa, jonka valitsin kuljetuksellisista syistä. Jos makukin on huono, lopetan bloggaamisen.