Missä muruseni on!

Pyylevä tässä taas mainoshommissa terve!

Pandan valikoimiin on tullut vegaaninen suklaauutuus. Löysin näitä ensimmäisen kerran kaupasta eilen, ostin varmuuden vuoksi kolme ja mussutin onnessani heti kaikki.



Huomatkaa omistushaluinen kuvamateriaali: Ihan pitelen kiinni Pähkinä Murusta (jonka kirjoitusasu aiheuttaa minussa suunnatonta ahdistusta), ettei vaan pääse esimerkiksi joku raidallinen assistentti varkaisiin.

Kiitos, Panda.

Kauppaan ->

Kaurakerman ansiot

Pyylevä täällä hei!

Venytän lounastaukoani bloggaamalla, koska: Olen freelancer, joten työnjohdollisista toimenpiteistä vastaavat lähinnä laiskat kissaeläimeni. Tällä hetkellä he nukkuvat päiväunia. (Toinen myös kuorsaa.)

Valmistin soosia, josta sain yhden illallisen ja yhden lounaan itselleni. Tämä on niitä edellisessä postauksessa mainitsemiani yrjön näköisiä perusruokia, tosin hiukan panostin asetteluun ja sotkin annoksen vasta kuvan ottamisen jälkeen.



TOFUSOOSI (tarjoillaan esimerkiksi täysjyväpastan kera)

100 g tofua
2 pientä sipulia
4 valkosipulinkynttä (toim. huom. kirjoittajan valkosipulinsietokyky ei välttämättä vastaa normaalia tasoa)
1 dl keitettyjä kikherneitä
pinaattia
2 dl kaurakermaa
mausteita maun mukaan (itse käytin runsaasti pippuria, vähän suolaa, paljon paprikajauhetta)

Mainos! Tämän soosin ansiot ovat itse asiassa Keijun ihanan paksun kaurakerman ansiota. (Raisio & Keiju, voisitteko nyt ryhtyä sponssaamaan kaurakermansaantiani, kiitos!)

Tekaisin tofulle pikamarinadin (ohjeen suuntaviivat täällä), joka koostui lähinnä soijakastikkeesta ja mausteista. Pilkoin tofut kuutioiksi ja uitin niitä marinadissa noin vartin. Sillä aikaa paitsi tiskasin, myös viipaloin sipulit ja valkosipulit ja pistin pastaveden kiehumaan. Paistoin sipulia, valkosipulia ja tofua öljyssä sen verran, että saivat rapsakkaan pinnan. Sitten viskasin mukaan kikherneitä, jotka olin liottanut, keittänyt ja sitten pakastanut valmiiksi joskus historian hämärissä. Lopuksi kippasin joukkoon kaurakerman, sekoitin ahkerasti, maustoin ja sitten huomasin, että soosissa ei ole mitään värikästä. Varastoissani ei ollut esimerkiksi tomaattia tai rucolaa, joten kaivoin pakastimesta vielä pari kikkaraa hienonnettua pinaattia ja heitin sulamaan soosin joukkoon. Siinä sivussa pasta ehti kiehua valmiiksi.

Eihän tällaisia "reseptejä" juurikaan voi jakaa, kamoon! (Hyvää soosia oli silti.)

Loppukevennykseksi kuva lasinalusesta. Käytän kotona aina lasinalusia, koska ne on kivoja.

Pullavat ajatukseni

Pyylevän ajatushautomosta iltaa!

Suurten pohdintojeni kuvituksena tarjoilen raidallisten assistenttien seikkailuja.

Tiskipöydällä oli ruuhkaa. Syy jäi minulle epäselväksi.

Olen tässä miettinyt, pitäisikö minun murehtia enemmän blogin näivettymisen pelkoa vai sitä, että mussutan jatkuvasti pullaa blogin nimissä? Olen sentään lopettanut tupakoinnin (taas, tällä kertaa toivon että lopullisesti), joten pullankulutukseni on siksikin ollut nousussa. Haluan toki myös pitäytyä nimeni vaatimissa mitoissa. Murehdin keskenäni, nyt asiaan:

Pullabloggaajan elämän kipukohdat kuukauden mittaisen asiantuntijuuden perusteella

(1) Ykköspaikkaa pitää kuvitus. Yksikään kuvani ei näytä hyvältä, koska muut kuvaavat järkkärillä ja meikä-Pyylevä pokkarilla. Sitä paitsi perusruokani näyttää pääsääntöisesti epämääräiseltä oksennukselta, joten parhaimmankin makuiset sörsselit jäävät useimmiten bloggaamatta kuvitusmahdollisuuden puuttuessa. Minulla ei ole kärsivällisyyttä lavastaa jokaista annosta seitsemän eri kipon ja kulhon kanssa eikä minulla myöskään ole loputonta varastoa tuoreita yrttejä, joilla yrjön näköiset annokset saisi näyttämään kulinaristien päiväunilta. Raidalliset assistenttini vaikeuttavat elämääni nakertamalla kaikki yrtit ja salaatit riekaleiksi heti, jos valvova silmäni hetkeksi harhautuu. He myös varastavat milloin mitäkin, syövät suklaani ja pudottelevat astiani lattialle. (Toim. huom. Tunnustan, off-topic!)

(2) Tokalla sijalla on reseptien jakaminen. Pullabloggaamisen itsestäänselvä pointti on erityisen haastava, jos on aina tehnyt pullansa ja ruokansa ihan vaan kokeilemalla. On nimittäin tosi vaikea yhtäkkiä saattaa kyseinen valmistustapa kirjalliseen muotoon.

(3) Kolmossijalla on termistö. En osaa käyttää mitään termejä enkä suorastaan välitä, mitä eroa on ripottelemisella ja viskelyllä. Pulla. Ruoka. Tahna. Soosi. Kakku. Viskata. Heittää. Sekoittaa. Sotkea. Vaivata. Riittääkö?

Raidallinen assistentti tuijotti sitkeästi allasta ja viemäriä. Minäkin kurkistin, mutta en nähnyt mitään.


Koska olen kuitenkin kaikkea muuta kuin negatiivinen pullahiiri, naputan lisäksi top kolmosen kivoista jutuista liittyen blogin taustoihin, lähinnä siis syömiseen.

Pulla on jee, koska:

(1) Vegaaninen taikina. Miettikää nyt! Mitä tahansa taikinaa voi surutta maistaa, koska se maistuu saletisti hyvälle! En nyt osaa ilmaista itseäni ilman esimerkkiä: Jos vegaanisen taikinan vaihtoehtona on vaikka sellainen taikina, jossa on RAAKAA KANANMUNAA, moniko haluaa maistaa ennemmin jälkimmäistä!?

(2) Uusi ruokavalio. Olen ollut kymmenisen vuotta kasvislinjalla, mutta vasta vuoden verran vegaanisella taipaleella. Kaikki on uutta! (Liioittelua.) Löydän jatkuvasti jännittäviä mahdollisuuksia valmistaa ruokia! Sitä paitsi kauravalmisteet ovat suurta herkkua (keijun ruokakerma! kauravaniljakastike! kauramaito!) ja palvon seitania.

(3) Etnokaupat. Tulisikohan käytyä noissa edullisissa aarreaitoissa, ellei ruokavalioon kuuluisi olennaisena osana vaikkapa tahini (jota ilman ruisleipä on pelkkä sitkeä käntty)?

Rakkaudella:

Pyylevä
suuri ajattelija

PS. Raidallinen assistentti olisi ehkä halunnut kylpeä?

Gourmetkeittiö

Pyylevä tässä taas hei!

Tänään gourmetkeittiössäni valmistui ranskanperunoita suolalla, pippurilla ja ärjyllä luomuketsupilla maustettuna.


Koska uuni oli lämmin ja pakasteessa taikinaa, sivutuotteena syntyi mainioita pasteijoita.
Niistä sen verran, että käärin valmistaikinaa niinkin simppelin yhdistelmän kuin riisin ja soijarouheen ympärille. Täytteen maustamiseen käytin vain suolaa, pippuria, valkosipulijauhetta (maltillisesti) sekä valkopippuria.

En muuten juuri koskaan syö riisiä enkä osannut lainkaan arvata, että keittäessä se laajenee tosi paljon. Täytettä jäi reippaasti yli. Huomenna on siis risottopäivä!

Ehdoton täytesuosikkini on tofu ja pinaatti, mutta nyt en jaksanut nähdä vaivaa.

Karkkikauppa

Pyylevä täällä hei!

Päivänä eräänä ryhdyin uudelleen karkkitehtailemaan. Olin jopa ostanut konvehtivuokia, jotka tosin unohdin sitten kuitenkin kaupan kassalle. Harmistuksestani huolimatta aloin ahkerasti sulattaa kookosrasvaa.

Etualalla mantelisuklaapalat, takana riisimurokarkki.

Koska kookosrasvapitoiset konvehdit eivät olleet meikälle tuttuja entuudestaan, meni vähän kokeiluksi (ohjeet sen mukaiset). Tein kolmenlaisia karkkeja: mariannesuklaata, mantelisuklaata ja riisimurosuklaata.

KONVEHDIT

1 osa kookosrasvaa
2 osaa suklaata
maun mukaan "täytteeksi" esim. mantelirouhetta, mariannemurskaa, kuivattuja marjoja

Sulata kookosrasva kattilassa. Heitä mukaan suklaa rouheena / pieninä paloina ja sulata sekin. (Varovasti, suklaa palaa kovin helposti pohjaan!) Sekoita tasaiseksi. Kippaa konvehtivuokiin (tai improvisoi levyksi jollakin leivinpaperiviritelmällä) ja viskele päälle "täytteet".
Jäähdytä jääkaapissa.

Itse tein mantelisuklaasta levyn leivinpaperin ja matalan uunivuoan avulla. Toisin sanoen kippasin ohuen kerroksen massaa pieneen uunivuokaan leivinpaperin päälle ja ripottelin pinnalle runsaasti mantelirouhetta. Levy oli niin ohut, että jäähtyi jääkaapissa puolessa tunnissa. Sitten leikkasin siitä kivan kokoisia palasia.

Mariannekarkit tein hammasta purren taas niihin pirun muffinssivuokiin. Kaadoin vuokien pohjalle ohuesti suklaaseosta ja heitin päälle kasan mariannerouhetta. Nämäkin jähmettyivät jääkaapissa hetkessä.

Astetta useampi ainesosa vaadittiin riisimurokarkkeihin, jotka myös osoittautuivat koemaistajien suosikiksi.

RIISIMUROKARKIT

50 g kookosrasvaa
3-4 palaa suklaata
1 rkl kaakaojauhetta
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
3-4 dl riisimuroja

Sulata kattilassa kookosrasva ja lisää sitten joukkoon suklaapalat, sulata varovasti. Voit ottaa kattilan pois levyltä. Sihtaa sitten joukkoon kaakaojauhe, tomusokeri ja vaniljasokeri. Sekoita tasaiseksi. Seoksen tulisi tässä vaiheessa olla hyvinkin juoksevaa. Heitä joukkoon riisimuroja sen verran, että saat ne kieriteltyä seoksessa. Nostele koko komeus joko lusikalla pikkuvuokiin tai kippaa leivinpaperille levyksi. Pistä jääkaappiin jäähtymään. Jos teit levyn, leikkaa karkki jäähdytyksen jälkeen sopiviksi suupaloiksi.

Koska karkit olivat niin riisimuropainotteisia, minua ei haitannut sijoittaa niitä leivosvuokiin. Suklaaseosta oli näissä niin vähänlaisesti, että jäähtymiseen meni noin kymmenen minuuttia!

Riisimurokarkit olivat ehdottomasti parhaita. Muut suklaat olivat "vain" suklaata.


Vasemmalla jättiläismariannekarkki.

Keskivartalopyylevien assistenttien tervehdys

Raidalliset assistentit täällä hei!

Vadelmasuklaabrowniet

Pyylevä moro!

Nestepitoisen ruokavalioni takia pullanpuputuspakkomielteeni on kasvanut äärimmäisiin mittoihin. Sisareni ansiosta pääsin pois neljän seinän sisältä ihan kauppaan asti ja sain täydennettyä paitsi mansikkakeitto- ja kauramaitovarastoni, hankittua myös banaania ja vadelmaa leivontapuuhia varten. Olen edelleen räkäpalloraato, mutta leipominen sujui silti kelvollisesti.

Tutustuin synttärilahjaksi saamaani Vegaanin uuteen keittokirjaan (siitäkin kiitos sisarelleni) ja kuolasin vadelmaisia brownieita kieli pitkänä. Seuraa fiiliskuva keittokirjasta!

Ja toinen!

Kävin siis toimeen. Alkuperäinen ohje muuntui tietenkin käsittelyssäni hieman, mutta tällä kertaa melko inhimillisestä syystä: Keittiöstäni ei löytynyt juurikaan sokeria! Sen sijaan, että olisin huomannut asian ajoissa ja tehnyt vaikkapa puolikkaan annoksen taikinaa, päädyin vähän viilaamaan ohjetta.

Tässä minun versioni ja kuvassa alla alkuperäinen.

VADELMAISET BROWNIET

1 dl kaakaojauhetta
2,5 dl venhäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
kourallinen mantelirouhetta
1 banaani
1 dl sokeria
1 dl keijua sulatettuna
1 dl kauramaitoa
100 g Pandan tummaa suklaata rouheena
kourallinen pakastevadelmia


Vähensin siis banaanin ja keijun määrää siinä missä sokerinkin. Tilalle pistin desin verran kauramaitoa. Myös hasselpähkinän korvasin mantelirouheella, koska rouhevalikoimistani ei muuta löytynyt.

*

TEE NÄIN (kirjan ohje Pyylevän kommenteilla)

Sekoita keskenään kuivat aineet sokeria lukuun ottamatta. (Pyylevä vispilöi!)

Sekoita banaani, sokeri ja margariinisula sauvasekoittimella tasaiseksi. (Pyylevä lisäsi tässä kohtaa myös kauramaidon ja osan suklaarouheesta.)

Lisää kuivat aineet margariiniseokseen ja sekoita varovasti tasaiseksi. (Pyylevä sekoitti ainekset lusikalla mittakannussa. Pyylevä ei voi suositella metodiaan kenellekään.)

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Ripottele pinnalle suklaa- ja pähkinärouheet sekä vadelmat. (Pyylevä ripotteli sen minkä suklaasta oli jäljellä, korvasi hasselpähkinän mantelirouheella ja murskasi vadelmat pieniksi murusiksi. Ensi kerralla Pyylevä laittaa osan vadelmistakin taikinan joukkoon.)

Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia. (Pyylevä paistoi poikkeuksellisesti juurikin 20 minuuttia eikä tavoitellut rapsakkuutta sen enempää!)

Anna jäähtyä täysin ja leikkaa sitten neliöiksi. (Pyylevä ei tietenkään odottanut jäähtymistä, vaan pihisti heti palasen. Kommentti: Kitkerä kaakao maistui kovasti paljon läpi, koska sokeria oli niin vähän. Muutoin namia!)

Tässä poseeraavat kirjan browniet ja Pyylevän yksinäinen maistatusbrownie.

Ps. Näppärästi vaihtuu kertoja minä-muodosta kolmanteen eli Pyylevä-persoonaan!

Oi, maapähkinävoi!

Pyylevä täällä pärskis!

Nokkela otsikko meikällä tällä kertaa.

Olen ollut neljä päivää mitä hirvittävimmän flunssan ja kuumeen armoilla. Kävi ketuttamaan mansikkakeitto-, riisijäätelö- ja muropohjainen, teellä ja kuumalla mehulla kyllästetty ruokavalio siinä määrin, että ryhdyin pullantekopuuhiin.

Ihan kirjasin ohjeenkin ylös tunnollisesti post it -lapulle siinä väkertäessäni. Jopas jotakin!

MAAPÄHKINÄVOIMUFFET

Tämä on sen verta nopsakka muffeohje, että sinuna pistäisin uunin päälle heti ekaksi. 175 astetta piisaa.

Sekoita kulhossa keskenään (arvatkaa sekoitinko vispilällä!):

2,5 dl vehnäjauhoja
0,75 dl sokeria
0,5 dl mantelijauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
runsaasti piparkakkumaustetta tai kanelia (tai muuta vastaavaa maustetta, jonka flunssainenkin rassukka maistaa; ps. runsaasti = ruokalusikallinen!)

Sekoita sitten toisessa kulhossa:

2,5 dl kauramaitoa
0,25 dl öljyä

Yhdistä ainekset, mutta älä vatkaa vaan sekoita sivistyneesti. Nostele taikina kahden lusikan tekniikalla ameriiiiiikanmuffinssivuokiin. Minun taikinastani sai täytettä kuuteen sellaiseen.

Paista sitten 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Itse paistoin 23 minuuttia, koska rapsakkuus on iloni.

Uuniajan hyödynsin kehittelemällä erittäin epäterveellisen kuorrutteen. Älkää kysykö, mikä ajoi minut moiseen. Varmaankin se, että unohdin pistää maapähkinävoita muffetaikinan joukkoon, eikä maapähkinävoimuffe ole maapähkinävoimuffe ilman maapähkinävoita. Siispä kuorrute pelastamaan. (Jos en olisi räkäpää ja flunssa-aivo, olisin laittanut taikinan nesteosioon pari ruokalusikallista maapähkinävoita ja vähentänyt kauramaidon määrää. Siten olisin voinut käyttää kuorrutteena överin kasan kauravispiä. Himputti.)

KUORRUTE, JOKA TEKEE MAAPÄHKINÄVOIMUFFESTA MAAPÄHKINÄVOIMUFFEN

1 rkl keijua (en tiedä miksi, syytän flunssaa)
2 rkl maapähkinävoita
1,5 dl tomusokeria
2 rkl kauramaitoa
(mantelirouhetta, suolapähkinöitä, jotain muuta kivaa krämmälettä kuorrutteen päälle)

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Itse selvisin ruokalusikalla ja isolla teekupilla sekoittamistoimenpiteestä. Tomusokerin ja kauramaidon määrää voi säädellä haluamansa mukaisesti - itse hain vähän notkeampaa lopputulosta, jonka saa levitettyä muffejen päälle veitsen avulla voidellen.
Kuorrutteen pinnalle viskelin vielä mantelirouhetta. Tuli nättejä muffeja.

1) Uunista saapuneet muffet seuranaan kuorrute teekupissa!

2) Muffet järjestäytyneinä.

3) Lähikuvassa muffe kuorrutteineen.

Ps. Söin puolikkaan ja sitten palasin mansikkakeittolinjalle. Valitettavasti makuaistini reagoi näemmä vain teolliseen sokeriliemeen. Yritän aamulla uudestaan, kahvin kera! (Tänään en ole juonut lainkaan kahvia. Juon aina ja koko ajan kahvia. Tämä on huolestuttavaa.)