Iltapäivää,
täällä Pyylevä!
Testasin Kirjakahvilan seitankinkkua ja totesin sen niin mainioksi pöperöksi, että tänään vääntäydyin joulunvihaajanluolastani ihmisten ilmoille ostamaan tykötarpeita, jotta voin valmistaa ihan itse kinkun numero kaksi. Poikkeuksellisesti tarjoan tällä kertaa myös ohjeen! Ohje on siis peräisin Kirjakahvilan kinkkuvastaavalta (reseptin jakoi Yle), mutta tietenkin hiukan menin säätämään.
Mukaillen siis näin:
PYYLEVÄN KINKKU
Sekoita ensin kuivat aineet keskenään. (Minä käytin jälleen uskollista vispilääni sekoittamistoimessa!)
4 dl gluteenijauhoja
1,5 dl gramjauhoja
2 rkl oluthiivahiutaleita
1 rkl grillimaustetta
3 tl valkosipulijauhetta
2 tl paprikajauhetta
1 tl tulista paprikajauhetta
Sekoita sitten toisessa kulhossa taikinalle litku. Käytä sauvasekoitinta!
2 dl vettä
0,75 dl soijakastiketta
250 g tofua
0,5 dl öljyä
0,25 dl sinappia
loraus tomaattipyrettä
2 valkosipulinkynttä (puristettuna)
Sekoita kulhojen sisällöt keskenään, vaivaa taikinaan vähän sitkoa, muotoile se paistiksi ja kääri sitten folioon. Paista 175 asteessa tunti ja vartti tai rapsakamman lopputuloksen saamiseksi puolitoista tuntia. (Liputan rapsakkuuden puolesta! Kärventynyt ruoka, paras ruoka!)
Nyt kinkku on uunissa, joten en voi vielä raportoida lopputuloksesta. Muutamia huomioita tarjoilen kuitenkin:
- Kinkun valmistamiseen meni noin VIISITOISTA MINUUTTIA (+ tietenkin paistoaika.) Kuinka helppoa!
- En käytä sinappia ikinä missään. En siis tiennyt lainkaan mitä sinappia kinkkuun kannattaisi laittaa. Ostin Turun sinappia, mietoa. Toivottavasti se ei ole kamalaa kuraa.
- Valkosipulivarastoni olivat säälittävät: kaksi kynttä. Siksi lisäsin kuiviin aineisiin lisäksi valkosipulijauhetta.
- Tomaattipyrettä laitan aina seitanmakkaraan, joten pistin kinkkuunkin.
- Kirjakahvilan ohjeessa tofua oli 150g, mutta koska Alpron tofu on 250g pakkauksessa, en vaivautunut leikkaamaan siitä sataa grammaa pois.
- Soijakastiketta laitan aina enemmän kuin ohjeissa. Suolaa en käytä sellaisissa ruoissa, joihin tulee soijakastiketta.
Nyt menen ihailemaan kinkkua uunin äärelle ja odotan ystävääni saapuvaksi. Hän tuo mukanaan Kinkkua, kinkkua -nimisen elokuvan. Olemme virittäytyneet samalle kinkkutaajuudelle.
Tässä kinkku on uunissa. Naamani heijastui uunin lasista, mutta varsinainen kinkku on kuitenkin tuo foliomötikkä.
haaaaaa haluisin nähä sun ilmeen ja etenkin kuulla ääniefektit, kun katot kyseistä leffaa! HAHA! -Kra
VastaaPoistaIhanaa et kerroit et kinkku on se mikä on foliossa :D
VastaaPoista